Põhjakan nykyaikaiset paholaiset

Tallinna-Tartto maantie on varmaankin Viron kaikkein kirotumpi tie. Liikennettä on enemmän kuin vajaa. Se vaatii kuljettajalta koko ajan tarkkaavaisuutta ja lopuksi väsyttää täysin. Tartossa on hyvä, Tallinnassa on hyvä, mutta kaupunkien välinen matka jää tekemättä juuri sen tien takia.

Nyt on paremmin, eikä syynä ole tientekijöiden loputon työ, joka on viimein tuonut tuloksia. Syynä on se tienviitta, joka sijaitsee Tartosta ja Tallinnasta suurin piirtein saman matkan päässä.

Heti, kun huomaatte sen viitan, nostakaa jalka kaasulta ja kääntykää sisään. Kun teette sitä kerran, alatte tekemään sitä joka kerta, kun ajatte Tallinnan ja Tarton väliä.

Põhjaka kuulostaa jotenkin hieman hornanperältä (Põrgupõhja). Se on maatalo Viron kirjallisuudesta, jossa paholaista muistuttava mies tekee kovasti työtä ja kilpailee loputtomiin luonnon kanssa, että niin saisi autuaaksi. 

Aikaa on kulunut ja paholaiset ovat tulleet viisaimmiksi. Nyt he kilpailevat yhdessä, eivätkä yksinään. 

Kuvassa on kaksi kolmesta Põhjakan paholaisesta: Märt ja Ott. He istuvat oman kartanonsa keittiön ikkunalla ja tuntevat tyytyväisyyttä kolmannen paholaisen, Joelin tuomisten suhteen. Niitä hän tuo juuri metsästä. 

Uusi ruokapaikka Põhjakan kartanossa aiheutti odotuksesta jännittyneitä huhuja jo monta aikaa ennen sen avaamista. Eihän ollut vielä koskaan tapahtunut sitä, että kolme huippukokkia Tallinnan kalliimmista ravintoloista jättävät kauhansa ja vaihtavat essujen tilalle rakentajien haalarit sekä alkavat itse entisöimään mahdottomassa paikassa sijaitsevaa, huonossa kunnossa olevaa kartanoa tavoitteenaan tehdä siitä ruokapaikka.

Vaikka nyt ovat esiliinat taas edessä ja avaran keittiön uunit tuliset, ei Põhjaka ole ruokapaikkana vielä läheskään valmis. Niin nopeasti ja niin helposti ei saa autuaaksi tänä päivänäkään ja ei yhteistyössäkään. 

Minkälaiseksi Põhjaka jonain päivänä saa, ei tiedä täsmälleen kukaan. Lopullinen valmistuminen on niin kaukana, etteivät ajatukset jouda sinne saakka.

Kaikki tarpeellinen on kuitenkin tehty ja kartanon ruokasalit täyttyvät ihmisistä heti, kun ovet avataan. Siinä on kaikki yksinkertaista ja luonnollista. Sisustus, ruoka ja palvelu.

Hinnat ovat edulliset ja ruokailijoita on kaikenlaisia. 

Pysäköintialueella ovat vierekkäin maamiehen vanha autorähjä ja pankinjohtajan limusiini. Ja vierekkäisissä pöydissä istuvat autojen omistajat omissa oloissaan,  molemmat tuntevat olevansa oikeassa paikassa. 

Edellä olevasta huolimatta ovat Põhjakan kulmilla yhdet ruokailijat toisiin verrattuna etuoikeutettuja. He ovat paikalliset koululaiset. Tämän päivän paholaiset tekevät omalla tavallaan Jamie Oliveria. Heidän ruokaansa syödään myös paikallisessa koulussa. 

Kouluruoka on samanlaista kuin tämäkin ruoka kartanossa. Tuoretta ja terveellistä. Koska Põhjakan koulu on hyvin pieni, niin siellä on saavutettu parempia tuloksia kuin Jamien kotimaassa. 

Yksinkertaisen ruuan tekeminen ei ole helppoa, ei missään. Jos vaikeudet olisivat keittiössä, ne ylitettäisiin helposti, mutta ne ovat kaukana keittiöstä, ulkopuolella.

Joka päivä internettiin laitetaan tieto, mitä ruokaa parhaillaan tarjotaan. Se löytyy osoitteesta www.pohjaka.ee. Sellainen ruoka on aina sesonkiruokaa. Niin tuoretta kuin mahdollista ja niin paikallista kuin mahdollista. 

Joskus on huono elää valtiossa, joka ei ole totalitäärinen. Kuinka helppo olisi valaistuneella itsevaltiaalla antaa ukaasi, että huomisesta lähtien pitää kaikkien tienvarsiravintoloiden tarjota itsetehtyä tuoretta ja paikallista ruokaa.

Luotamme siis vähintään, että Põhjakan esimerkki on toisille tarttuva. Hyvin tarttuvaa lajia. Parhaimmillaan epidemia.