Klaus K ja tallinnalaisravintola Vertigo liittoutuivat.

Liittoutuminen ei tapahtunut taloudellisesti. Me emme kirjoita talousuutisista!

Helsinkiläisen hotellin ja tallinnalaisen ravintolan vei yhteen mielenkiinto viineihin. ”Helsinki on lähempänä kuin Pärnu!” propagoi Imre Kose Vertigosta omalla tyylillään aikaisemminkin esiin tullutta Helsinki-Tallinna -kaksoiskaupunki-ideaa.

Hotelli Klaus K:n omistaja Mark Skvorc osaa tehdä mielenkiintoiseksi niin hotellinsa kuin Helsingin kaupunginkin lähestyen asiaa eri kulmista. Tällä kertaa vuorossa ovat siis samat itävaltalaisviinit, kahden erilaisen kaupungin kahdessa ravintolassa, kahtena peräkkäisenä päivänä.

Omaperäinen idea lähti hyvin kaupaksi. Avajaisilta oli loppuunmyyty ja heti paikalla oli merkittävä määrä asiakkaita Helsingistä.

Sääolosuhteet eivät suosineet liittoutumista ja kaupunkien välinen liikenne oli jäässä. Suomalaisia odotellessa kului sihisevää tervetuliaisjuomaa runsaasti ja pöytään istuttiinkin hyväntuulisina.

Alkuruokana olleen hirvenlihan yhdistelmä Grüner Veltliner'in ja créme bruléen kanssa oli odottamaton kuin koko yhteistyöhanke. Juuri sellaisten ruokien takia käymmekin Vertigossa edelleen.

Sellainen ruoka pitäisi olla merkki köyhistä ajoista. Ei Foie Gras, vaan ankanmaksaa! Pitää tyytyä yksinkertaisuuteen.

Kyseessä on kokkien toden hetki. Esille tulee osaaminen. Erikoisen raaka-aineen laadulla ei ole mahdollista briljeerata.

Vertigolle totuuden hetki ei tuota draamaa. Ankanmaksa hanhenmaksan sijaan valmistetaan ja tuodaan esille hyväntuulisesti. Voilà! Osaamisen tai tiedon suhteen ei jäädä pulaan. Ruoat ovat mielenkiintoisemmat kuin koskaan.

Siika saltimbocca, lämmin pinaatti-fenkolisalaatti ja viinimarja-grappakastike. Ruokien nimet ovat edelleen lennokkaita.

Miedonmakuiselle siialle otetaan makunyanssien lisäämiseksi apuun kaksi erilaista viiniä. Oikea hetki huomion kiinnittämiseksi ruuan ja juoman yhteensopivuuteen.  

Meillä vähän tunnetut Kamptal ja Viin (kyllä, viininkasvatus on Wienin kaupungin ulkopuolella) tutustuttavat meille parhaat puolensa.

Lakkatartaletti valkoisen ja suklaa-inkiväärimoussen kanssa eli toisin sanottuna oma muuraimemme erittäin hyvässä seurassa.

Mielenkiinto ja uteliaisuus sitä kohtaan, millaisia ruokia suomalaiset samojen viinien kanssa tarjoavat, on kasvamassa vastaanpanemattomaksi. Jos seuraavana päivänä olisi mahdollisuus Pärnun sijaan mennäkin Helsinkiin, niin asiaa ei miettisi kauaa.

Odotamme mielenkiinnolla Vertigon ja Klaus K:n seuraavia yhteisiä tapahtumia.