Virolainen ruoka maistui Kööpenhaminassa

Festivaali Copenhagen Cooking on suurin ruokatapahtuma pohjoismaissa. Tänä vuonna se järjestettiin kuudennen kerran kestäen kymmenen päivää.

Festivaali on hyvin monipuolinen. Mukana olivat niin parhaat gourmet-ravintolat kuin kaikkein yksinkertaisempaa paikallista ruokaa tarjoavat ruokapaikat. Kaikkia osallistujia yhdisti arvostus hyvää ruokaa kohtaan ja halu kehittyä.

Ensimmäistä kertaa osallistuneet virolaiset ravintolat saivat tuntea suurtapahtuman ääri-ilmiöitä. Ravintola Ribe osallistui yhtenä päivänä ruokakadulla  Taste the World (kuvassa), joka oli kävijöiden määrässä laskettuna koko festivaalin suosituin. Ravintola MEKK sai puolestaan kokemuksia festivaalin kaikkein rajoittuneemmasta tapahtumasta.  

Oikeastaan ei ollut vaikeuksia ainoastaan ravintolakadulle pääsemisen, vaan koko alalla liikkumisen kanssa. Lisäksi pitää mainita, että liikkumisen suhteen koko alueen vaikein alue oli juuri meidän ravintolamme, Riben, luona. 

Heti ensimmäistä minuuteista lähtien syntyi virolaisen silakkaleivän ja etnoburgerin ihailijoista niin suuri tungos, joka ei hajonnut ennen kuin kaikki raaka-aineet olivat loppuneet. Oli yllättää nähdä, miten hyvään ruokaan tottuneet tanskalaiset odottivat kärsivällisesti omaa vuoroaan jopa puoli tuntia. 

Erityiseksi suosikiksi muodostui savuisesta lampaanjauhelihapihvistä tehty etnoburger. Tunti tunnilta Riben miesten ilmeet muuttuivat ahdistuneimmiksi. Kun viimeiset pihvit laitettiin uuniin, oli vaivoin puolet ajasta kulunut. Viimeiset kolme tuntia olikin pöytä tyhjillään.

Tilanne vaati valmistamaan ja laittamaan esille ruokaa paljon nopeammin kuin Tallinnassa oli kokeiltaessa laskettu. Laadun suhteen ei tingitty. Ruoka maistui tasaisen hyvältä.

Maailmaa sai maisteltua sananmukaisesti. Keittiöitä oli seinästä seinään. Ribe todisti vakuuttavasti, että Viro on hyvin maistuva maa!

Samaan aikaan, kun maailman makujen kadulla pääsi eteenpäin vain muita tönien, oli vanhankaupungin kapealla Studie-kadulla hiljaista ja rauhallista. Sille kadulle ei varmaankin tulla vahingossa.

Yksi syy tulla on tämä keltainen talo. Pihalla olevalla taidegallerialla ja kadulta sisään kutsuvalla ravintolalla on sama nimi: Krebsegaarden. Lisäksi nimelle ne kokeilevat taiteen ja ruokataiteen yhdistämistä siten, että ravintolan ruoka saa inspiraationsa samaan aikaan esillä olevista taideteoksista. 

Kuullostaa vaikealta, mutta toimii menestyksellisesti! Krebsegaarden on Tripadvisorin tekemän Kööpenhaminan ravintoloiden listan kärjessä.

Viron moderni taide ja MEKKin Nykyaikainen Viron Keittiö (Moodne Eesti Köök) olivat Krebsegaardenissa katsottavaksi ja maistettavaksi koko festivaalin ajan. Yhtenä päivänä lisäsivät muusikot Tuule Kann ja Jaak Sooäär vielä omia tunteitaan mukaan. 

Sielläkin oli tungosta, mutta onneksi toisenlaiseen tapaan. Ravintola täyttyi joka ilta heti avattuaan. MEKKin keittiömestari Rene Uusmees ihmetteli eniten sitä, kuinka paljon ihmiset matkustavat hyvän ruuan takia. 

Ja he matkustavat myös Viroon. Monet pöytäkunnat, jotka kävivät syömässä Krebsegaardenissa virolaista ruokaa, olivat joko juuri tulleet Virosta tai tänne tulemassa.

Kuvassa on juuri Krebsegaardenissa kolmen virolaistaiteilijan (Meru, Navitrollan ja oman) näyttelyn avannut Martin Saar, joka ammentaa seuraavaa inspiraatiota Rene Uusmeesin valmistamasta alkupalasta. 

Ruokataiteilijana ei ole helppo olla. Silmälle nähtävän lisäksi pitää hallita vielä tuoksu ja tietenkin maut.

Kööpenhaminan festivaali oli hyvin positiivinen kokemus kaikille virolaisille osallistujille. Seuraava festivaali on jo ensi vuonna. Ensimmäiset ideat, mitä ja miten silloin tehdään, ovat jo syntyneet!