Chedi oli Helsingissä suurempi kuin Tallinnassa

Nykyaikaisen kiinalaisen keittiön ravintola Chedi jatkaa mielenkiintoisten aasialaiskeittiöiden tutustuttamista Tallinnassa ja itsensä esittelyä ulkomailla.

Vähän aikaa sitten partnerina oli Helsingin erittäin suosittu ravintola Farang.

Vierailuillalliset ovat mielenkiintoisia asiakkaille, mutta hyvin raskaita kokeille. Ruokien valmistus vieraassa keittiössä ja tarjolle pano vieraisiin astioihin poistaa ruuan maulta ja ulkonäöltä usein ne nyanssit, joiden puolesta ravintolaa arvostetaan.

Kotoa poistuminen on samanaikaisesti riski, houkutus ja vaihtelu.

Silloin, kun ravintolan saliin vielä odotetaan ihmisiä, vietetään keittiössä kiireistä aikaa.

Kuvassa ovat Matti Wikberg ja Tomi Björck Farangista sekä Chee Loong Chong Chedistä. Kahden ravintolan kokit jakavat keittiötä innokkaina. Sellaisien yhteiskokkaamisten aikana oppii aina paljon.

Ja hirveä kiirekin on. Tallinnassa odotti Farangia täysi sali ja jono oven takana. Helsingissä Chedi oli suurempi kuin Tallinnassa. Koska Farang ottaa vastaan enemmän asiakkaita, piti Chedin iltana tehdä enemmän ruokaa kuin mihin Tallinnassa on totuttu.

Farangin ruuan yksi ominaisuuksista on rohkea tuoreiden ja eksoottisten mausteiden käyttö. Maistelumenun ensimmäinen ruokalaji — betel-lehdellä tarjottu savutaimen, paahdetut pähkinät ja taimenen mäti kertovat oleellisen tulevasta menusta.

Taimen ja pähkinät eivät ole eksotiikkaa, mutta betel-lehden maku pysyy vieläkin suussa. Tallinnaan tullessa ne tulivat hieman matkasta kärsineinä, mutta Farangin mausteiden sisääntulon johdatteleminen niiltä suurenmoisesti.

Hamachi sashimi vietnamilaisittain. Yksinkertainen, mutta omaperäinen. Parempi on maistaa kuin pyrkiä sanoilla sitä selittämään. Niin tapahtuu usein hyvien makujen kyseen ollessa.

Farangin maistelumenu on vaihteleva ja koostuu yhteensä kahdeksasta erilaisesta ruuasta. Taidoistaan ylpeät kokit panevat omiin ylipitkiin menuihinsa liian usein niin paljon makuja, että vain todellinen makujen metsästäjä pystyy sitä arvostamaan ja vastaan ottamaan.

Farang ei ylpeile. Kun kaikki on syöty, on sellainen tunne niin kuin pitääkin: haluaisin vielä vähän. Harmi, että kaikki jo loppui. Tavoite on myös täytetty. Seuraavalla kerralla Helsinkiin mennessä lähden varmasti Farangiin syömään.

Dim Sum on aasialaisen keittiön korkein huippu. Niiden kanssa on kuten monessa tunnetussa keittiössä pelmenien kanssa: ne ovat suurimmaksi osaksi syötäviä, mutta harvoin erittäin hyviä. Dim Sum’it ovat Chedin käyntikortti.

Helsingin ravintoloissa Dim Sum’eja ei tarjota. Tai jos tarjotaankin, niin ei varmasti samantasoisia. Chedin menun ensimmäinen ruokalaji on helsinkiläisille ruokailijoille varsin vaikuttava.

Samoin kaksi jäljempänä mainittua ruokaa. Ylikuumassa pannussa paistettu naudanliha. Tähän ei koskaan kyllästy.

Grillattu chileläinen meriahven kiinalaisen hunajan kera. Se on yksi niistä ruuista, joiden takia Tallinnassa tullaan Chediin yhä uudestaan. Myös Helsingissä se näyttää samalta ja makukin on sama.

Chedikin onnistui herättämään Helsingissä runsaasti mielenkiintoa. Luulemme, että naapurikaupunkien asukkaina tiedämme toisistamme käytännöllisesti ottaen kaiken. Luulla saa!