Château Kirwan. Tallinna, Vene tänav 10

Vuoden 2010 talvi Tallinnassa jää mieleen kylmänä ja lumisena niille, jotka seuraavat ilmastoa. Vuoden 2003 kuuma kesä Bordeaux’ssa jää myös mieleen erikoisena vuosikertana niille, jotka ovat kiinnostuneet viineistä. 9. helmikuuta oli Tallinnassa erikoinen, koska silloin tuntui siltä, että kuuluisa viinitila Kirwan olisikin ollut Vene-kadulla.

Sitä, että joku uskaltaa järjestää niin arvokkaiden viinien (pullon hinta ravintolassa 60—120 euroa) kera kaikille avoimen juhlaruokailun, tapahtuu aniharvoin. Se, että yhden ruuan kanssa tarjotaan saman viinin neljää eri vuosikertaa, on tavallisesti viinikoulutuksen teemana. Sellainen tapahtuma oli viiniravintola Dominicissa. Ja talo oli täynnä!

Kuva tehtiin juhlaillallisen jälkeisenä päivänä. Kirwanin omistaja Yann Schyler, viiniravintola Dominicin sommelier Imre Uussaar ja keittiömestari Allar Oeselg ovat tapahtuneen suhteen selvästi tyytyväisiä. Se ei kuitenkaan tullut helposti: Allarille syntyi samana iltana poika, Yannin lentokone jäi lumimyrskyn kouriin ja hän ehti Tallinnaan vasta myöhään illalla.

Yann Schidlerin mukaan viinin kanssa toimiminen ihmiset keskenään hyvin läheisiksi, usein ystäväksikin. Ja ystävyyden avulla voi ylittää kaikki esteet. Illallisella olleet eivät kokeneet ongelmia. Kiitoksia riitti senkin edestä.

Schidler suhtautuu tulevaisuuteen optimistisesti viinimestareille ja ravintoloille raskaalla ajalla. Bordeaux’ssa on viinin tuottamiseksi parhain maaperä ja ilmasto koko maailmassa. Uuden maailman viininvalmistamisen tekniikka on tehnyt ihmeitä, että voisi tehdä vähemmän hyvistä viinimarjoista parempaa viiniä. Kun niitä teknologioita ryhdytään käyttämään myös parhaiden viinimarjojen kanssa, niin saamme nähdä uusia, mielenkiintoisia kehityssuuntia.

Kutse ”ainoastaan” kolmen ruokalajin illalliselle huippuviinien kera kuulostaa kuin kutsuksi pikaruokaillalliselle. Mutta ammattilaiset tietävät, mitä tekevät. Menussa ei ole mainintaa, että kyseessä olisi alkuruoka. Ja ehdottomasti ankanrinta sitä ei olekaan.

Château Kirwanin viinit eivät salli johdantoa. Pala ankanrintaa ja 2004 vuosikerta sopivat yhteen oivallisesti. Vuosikerta 1999 on niin voimakas, että se pyyhkii ankan maun suusta, niin kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Sipuli-parmesaanipiiras tulee ankalle apuun ja mustaherukkaliemi sovittaa kilpailevat osapuolet lopullisesti. Parmesaanirengas raikkaan salaatin ympärillä suojelee miehisesti herkkää salaattia muiden makujen ylivoimaa vastaan.

Onkohan ankka varoittanut lammasta, minkä kanssa sen pitää tulla toimeen. Karree on runsasrasvainen ja hyvin intensiivinen. Vuosikerrat 2000 ja 2003 ovat ”muskelimiehet tummassa puvussa ja frakissa”. Suussa ne eivät aiheuta kapakkatappelua. Ensimmäinen ottaa itselleen fileen ja toinen karreen. Vuohenjuusto-kurpitsasoseen avulla saadaan itsepäinen lammas alistumaan jamesbondimaista eleganssia käyttäen.

Sama viini, neljä erilaista vuosikertaa = neljä hyvin erilaista viiniä.

Niin upeat sulhaset, mitä Château Kirwanin viinit ovat pikkukaupunkiin tulleessaan, peittävät morsiamien (eli ruokien) kauneuden kaupunkilaisten silmien edestä. Illallisella ei yritetäkään ruokien tyylillä kerätä lisähuomiota. Seuraavana päivänä, kuvauksen aikana, kiinnitetään ruokien esille laittoon jopa hieman enemmän huomiota.

Häät ovat ohi. Kovat juhlat, jäävät mieleen pitkäksi ajaksi!

Vaikka makujen häät suussa loppuivat, ei ole mahdollista, että ilman johdantoa alkanut illallinen loppuisi ilman loppusointuja eli jälkiruuatta.

Makunystyröillä on vielä kykyä toteamaan, että persikkapaahtovanukkaan ja sinihomejuustojäätelön harmonia Sauternes'in  kanssa on monien mielestä illan parasta antia. Kaikki on paikallaan. Jälkiruoka ja viini ei tavoittele liikaa huomiota, mutta lopettaa ruokailun arvokkaasti.